14.04.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Hapero

Aamuaurinko oli vasta valaissut tallipihan, ja se häikäisi pahasti kypärän lipasta huolimatta, kun ponnistin itseni Kuuran satulaan. Kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä ja kiitin Kuuraa: ori ei korvaansa lotkauttanut ja malttoi seistä aloillaan koko sen ajan, kun siinä puuhastelin omiani. Kevyistä pohjeavuista, liki ajatuksesta, Kuura siirtyi rentoon käyntiin ja venytti askeltaan vielä entisestään, pärskikin, kun ohjasin sen kentän sijaan läheiselle metsätielle. Näin huhtikuussa oli vielä öisin pakkasta ja kovaksi jäätynyt polku kopisi kummallisesti Kuuran kavioiden alla. Aamuaurinko sulatti ohuen jään tien pinnasta, mutta lätäköissä säilyi vielä ritisevää jäätä. Kuuraa se ei pelottanut ja saimme suorittaa alkukäyntimme täydessä mielen rauhassa. Pitkä, rento maastokävely houkutti suunnattomasti, mutta olin luvannut felissalle, että työstäisin Kuura kouluratsastuksen parissa - ensi viikonloppuna olisi tärkeät kisat.

Pitkät alkukäynnit maastossa kannattavat kyllä aina. Kentälle päästyäni keräsin ohjat kunnolla käteen ja lähdin työstämään oria neliöllä. Se tuntui tavallistakin hyväntuulisemmalta ja energisemmältä ja tuntui toimivan kuin ajatuksen voimalla. Tarkoitukseni oli tehdä vähän etuosan- ja takaosankäännöstä neliöllä: joka toiseen kulmaan etuosankäännös ja joka toiseen takaosan. Ennen kulmaa oli tärkeää vähän koota hevosta, jotta sen sai käyttämään tehokkaasti jalkojaan. Koska tämä sujui Kuuran kanssa kuin tanssi, aloin pyytää kulmien välillä hyvää keskikäyntiä. Kun muistin myödätä kädellä riittävästi ja antaa orille tilaa, pääsin tunnustelemaan todella kivoja askeleita. Kuura oli ihan oma itsensä, todella kuuliainen, mutta parani vielä entisestään, kun pääsin kehumaan sitä säännöllisesti.

Seuraavaksi lähdin työstämään tammaa ravissa: ihan vain asetellen ja taivutellen sitä erilaisilla urilla, muistaen tosin myös välillä suoristaa sen. Liian usein sitä tuli vain hinkattua ympyrää ja unohdettua suoristaminen kokonaan. Toisille hevosille suorassa kulkeminen kun oli jopa taipumista vaikeampaa! Kuuralle ei tosin ollut, mutta kyllä sen huomasi, että jos liian pitkään kiersi samaa kehää, ei ollut enää niin helppo itsekään tuntea, oliko hevonen nyt täysin suora vai ei. Kuura tuntui mukavan reippaalta ja kevyeltä edestä, selvästi alun kokoamisharjoitteet olivat parantaneet sitä. Kuura vertyi kohtalaisen nopeasti ja päätin antaa sille pienen hengähdystauon ennen laukkatyöskentelyä vähän pidemmin ohjin. En kuitenkaan sysännyt ohjia kokonaan pois, jotta jonkinlainen tuntuma säilyi.

Lyhykäisten välikäyntien jälkeen olikin sitten sen kolmosvaihteen vuoro. Lähdin tekemään laukkaa ihan vain keskiympyrällä, mutta riittävästi varioiden. Ensin asettelin oria sisään ja ulos, välillä pääsin ihan taivuttamaankin myös ulos. Vähän Kuura tuppasi valumaan varsinkin oikeassa kierroksessa, mutta kun muistin itse pitää ulkokäden ylhäällä ja pohkeen edessä, niin sain myös vasemman lavan pysymään uralla. Taivuttelun jälkeen oli askeleen pidentämisen ja kokoamisen vuoro. Kuura ihan yllätti tänään, sillä sen kootussa ja pidennetyssä laukassa oli ihan selkeä ero! Se ei ollut tunnetusti mikään liitokavio, mutta kun laukkaa pääsi kokoamaan tarpeeksi, tuntui lisäyksetkin ihan todellisilta lisäyksiltä. Ja löytyipä se keskilaukkakin sieltä väliltä. Koska Kuura tuntui niin hyvältä laukassa, päätin ratsastaa sen kanssa vähän vastalaukkaa. Ratsastin ensin pitkää sivua myötälaukkaa ja tein sitten täyskaarron ja laukkasin toisen päädyn kaarteen vastalaukassa. Kuura toimi tässäkin erittäin hyvin, suurimmat ongelmat olivat jälleen vasemman lavan kanssa, jolloin täyskaarto meinasi valahtaa enemmänkin puolikkaaksi pääty-ympyräksi.

Loppuverryttelyksi otin vielä Kuuran kanssa rentoa ravia - ja pakko kyllä myöntää, etten muista milloin se olisi liikkunut niin kivasti. Orin ravi tuntui isolta ja rennolta, se liikkui kevyen oloisesti ja ravissa oli myös säätövaraa. Ahneella on paskanen loppu, ajattelin, ja siirsin orin pian käyntiin, jossa annoin sille pitkät ohjat. Ei makeaa mahan täydeltä ja mitä näitä sanontoja onkaan, toivottavasti Kuura on yhtä hyvä kisoissakin!