NIMI Karkurannan Resistanssi, "Repe"
ROTU gotlanninrussi
SUKUPUOLI ori
SÄKÄKORKEUS 124cm
VÄRI vaaleanruunikko
SYNTYMÄAIKA 10.3.2008 (VHKR)
REKISTERINNUMERO VH-47225
KASVATTAJA Karkurannan ponitalli
OMISTAJA Sjöstrand Herrgård
PAINOTUS esteratsastus
KOULUTUSTASO Ko: HeB, Re: 80cm

Luonne
Hoidettaessa Repe pysyy hienosti paikallaan ja nauttii hoidosta. Mutta näin on vain jos harjaa oman karsinan rauhassa kun tallissa ei ole muita. Ulkopuomilla opn ihan turhaa edes yrittää, ori hörheltää minne haluaa eikä malta olla ollenkaan aloillaan. Pesemistä ori ei kaihda vaan on oikea vesipeto, silä ei ole mikään hätä pois pesusta.

Herra on usein melko haastava ratsastaa, silllä se kuumuu hyvin herkästi ja alkaa viedä ratsastajaa. Ratsastajalta vaaditaan rutkasti taitoa ja harjoittelua orin kanssa jotta yhteinen sävel alkaa löytyä. Ylenmääräinen pidättely aiheuttaa vain sen että jätkä alkaa vain niskoittelemaan. Yleensä Repen käsittely helpottuu jo sillä että sillä käy kunnon lämmittelylenkin esimerkiksi maastossa jolloin menohalut vähän tasoittuvat. Keskityttyään Repe on kuuliainen ja luonnostaan todella lahjakas hyppääjä. Tarkkana pitää kuitenkin olla jatkuvasti, ettei huomaa kohta olevansa täysin orin vietävänä. Repeä on ihanaa uittaa, koska ori menee todella helposti veteen ja todella tykkää uimisesta. Usein sitä on myös melko vaikea saada sitä vedestä pois kun ori oikein innostuu.

Repeä ei voi kutsua helpoimmaksi talutettavaksi tallin poneista. Riimussa kulkemista on kyllä työstetty mutta edelleen on parantamisen varaa, ori nimittäin nykii ja tanssahtelee edelleen riimun päässä ja toisinaan kaksi taluttajaakaan ei ole liikaa. Ori nykii itseänsä koko ajan irti ja yrittää karistaa taluttajaa kannoiltaan. Lastaaminen sen sijaan on helppoa, ja usein Repe menee hyvinkin vauhdikkaasti autoon joten eteen ei passaa kenekään mennä. Automatkat sujuvat myös mukavasti eikä Repen kanssa tule useinkaan ongelmia.

Tarhaillessaan Repe ei malta alkaa syömään tai nukkumaan. Se on toisinaan kahnauksessa Maksin kanssa porukan pomoudesta mutta tähän asti se on aina hävinnyt itseään paljon pienemmälle shetlanninponiorille. Siinä voikin huomata sen piirteen joka Repessäkin piilee, se nimittäin on oikeasti arka toisia poneja kohtaan vaikka vaikuttaakin vahvalta tarkkaillessaan porukkaa johtajan elkein. Repe ei kuitenkaan ole koskaan yksin tarhassa vaan hakeutuu jatkuvasti toistenh ponien seuraan ja varsinkin tammalaitumelle päin ori roikkuu koko ajan.

Karsinassa ori roikkuu käytävällä "jutellen" muille poneille ja helpoiten sen saa käytävältä pois säppäämällä karsinan kalterit niin että se on pakko olla kokonaan karsinassa. Ollessaan yksin tallissa Repen on paras antaa olla rauhassa koska se on niitä harvoja hetkiä kun sen saa rauhoittumaan.

Eläinlääkärillä Repe käyttäytyy oikein hienosti, eihän muita poneja ole lähistöllä joille tarvitsisi suuremmin esittää mitään. Ainoa asia mitä herra eläinlääkärissä kaihtaa on erilaiset piikit joita se inhoaa yli kaiken. Esimerkiksi rokotuspiikki on jo Repelle liikaa ja ori protestoi siihen alkamalla tanssahtelevaan villisti. Kengitys on jo mutkikkaampi tilanne jätkälle, se inhoaa jalkojen ylhäällä pitämistä ja joskus on jopa potkaissut kengittäjää. Onneksi Repeä ei tarvitse kengittää kuin talvella, muutoin kaviot vain vuollaan - se ei oikeastaan ole kovinkaan paljon mukavampi toimenpide Repen mielestä.

Kilpailuissa Repe laitetaan kuntoon aina trailerin vieressä, jossa on usein kaikkein rauhallisin paikka orille joilloin laittamisesta voi oikeasti tulla jotakin. Sen jälkeen oria käytetään pienellä lenkillä jonka jälkeen mennään vielä lämmittelyalueelle. Näin kilpailun ei pitäisi mennä pelkäksi hörheltämiseksi ja tappeluksi. Yleensä Repe keskittyy todellla hyvin kilpailutilanteessa, joten se on todella herkkä avuille ja toimii hienosti. Toisinaan epäonnistuneen lämmittelyn vuoksi ori on myösw ryöstänyt ja kisa on mennyt penkin alle.

Näin yleisesti Repe on hyvin orimainen ja herkkä tapaus joka tarvitsee ihmisiltä paljon varsinkin ratsastaessa. Sen käsittelyyn on kuitenkin omat kikkansa ja harjoitus tekee mestarin, ja tälle orille on mahdollisuus kaikkien pärjätä. Ei mahdoton, mutta joskus vain tuntuu siltä.

Suku
i. Thymian
gotlanninrussi
estepainotteinen
ii. Timjan (EVM)
iii. Timlig (EVM)
iie. Jalusi (EVM)
ie. Teletha (EVM)
iei. Ledande (EVM)
iee. Tess (EVM)
e. Vindstilla
gotlanninrussi
estepainotteinen
ei. Ikke (EVM)
eii. Vertigo (EVM)
eie. Non N (EVM)
ee. Vindig (EVM)
eei. Ville (EVM)
eee. Veera (EVM)




Repen isä Thymian on jo ikääntynyt esteori joka on kilpaillut elämänsä aikana yli seitsemänkymmentä kertaa. Ori on luonteeltaan kiltti ja ruunamainen, ja Repen lisäksi sillä on kaksi jälkeläistä jotka molemmat painottuvat esteille. Väriltään Mikaksi kutsuttu ori on ruunikko, ja se on 126 senttinen. Mikan isä Timjan oli aikanaan suosittu siitosori hyvän hyppytaitonsa vuoksi. Ori hyppäsi parhaillaan ratan jopa metrisiä esteitä puhtaasti.Periyttäjänä ori ei useinkaan kuitenkaan onnistunut, mutta muutamat varsat ovat kuitenkin perineet hyppytaitoja. Luonne oli orilla myös kohdallaan, sitä on nimittäin luonnehdittu jopa itse kiltteydeksi. Repen isänemän Telethan ulkomuoto oli puolestaan kadehdittava. Variltään se oli tavallinen ruunikko, mutta se kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla jo nelivuotiaana ja se on lähes kaikkien tuomareiden suosiossa. Tamma oli kieltämättä hurmaava mutta Mikan lisäksi sillä ei keretty teettää kuin yksi varsa kun se piti lopettaa todella pahaan puhkuriin.

Repen emä Vindstilla on Repen isän tavoin kilpaillut noin seitsemänkymmentä kertaa ja menestynytkin ihan hyvin. Tamma on luonteeltaan reipas mutta ratsastaessa herkkä. Jälkeläisiä tammalla on Repen lisäksi yksi joka on lähes tarkka kopio emästään. Myös Repeen on tarttunut joitakin piirteitä. Tamman isä Ikke oli hienon suvun omaava ori, joka toimi elämnsä aikana lähinnä vain siitosponina. Se kiersi myös jonkin verran näyttelyissä saavuttaen keskivertoa menestystä. Luonteeltaan ori oli Repen tavoin hyvin orimainen ja hankalakin. Jälkeläisiä se ehti saada lukuisia. Repen emänemä Vindig oli ratsastuskoulun poni, joka kilpaili myös nuorena jonkin verran esteillä. Harjoitellessa toinen takanen kuitenkin vammautui lievästi niin ettei kilpaura olisi onnistunut. Niinpä tamma meni ratsastuskoululle talutusponiksi ja kevyeen estekäyttöön. Vindstilla on tämän lempeän tamman ainoa jälkeläinen.

Jalostus ja jälkeläiset
Jalostukseen Repeä käytetään hyvin rajoitetusti kilpailuaikana jolloin Repe astuu vain harvoja tammoja, kun kilpailu päättyy n. 16-vuotiaana ori on vapaammin tarjolla jalostukseen.

Repellä ei ole vielä jälkikasvua.



Ulkoasu ja ulkoasun grafiikat © TUITIU (2008), kuvat © Bronze/BronzeRain. Tämä poni on virtuaalihevonen. Sivut on suunniteltu selaimelle Mozilla Firefox ja resoluutiolle 1152 x 864. Kaikki kopiointi ehdottomasti kiellettyä!