Sunnuntaivaellus 16.01.2011 ERI:n jäsenille

» Kommentit

Vaelluksen osaanottajat saapuivat Soloon lauantaina pitkin päivää, jotkut jo aamupäivällä ja toiset vasta illemmalla. Hevoset vietiin suoraapäätä talliin jossa suurin osa niistä ei tuntunut olevan moksiskaan vieraan tallin muista hevosista ja hajuista vaan asettuivat tyytyväisinä syömään heiniään. Jotkut hevosista olivat kuitenkin aavistuksen hermostuneita mutta pian nekin osasivat jo rentoutua. Esittelin tiloja kerta toisensa jälkeen sitä mukaan kuin porukkaa saapui ja lopuksi johdatin kunkin osallistujan kartanoon asettumaan taloksi. Onnistuneen illallisen jälkeen painuimme aikaisin nukkumaan jotta jaksaisimme nousta heti kukonlaulun aikaan.

Ulkona oli vielä pimeää kun porukka kokoontui aamupalalle. Tarjolla oli kunnon kaurapuuroa, voileipiä, hedelmiä ja kahvia jotta porukka jaksaisi hyvin lounaaseen asti. Normaalisti niin hiljainen ja rauhallinen nuoriso- ja varsatallissamme johon osallistujien hevoset oli majoitettu oli nyt täynnä iloista puheensorinaa ja naurua kun jokainen laittoi hevostaan valmiiksi. Kyllä siinä oli kolme nuorinta leidiämme huuli pyöreinä kun heidän linnoituksessansa oli nyt niin paljon ihmisiä. Ja kovasti saivat ne myös huomiota, kukapa voisi noin suloisia tammavarsoja vastustaa. Odotellessani että kaikki olisivat valmiina kävin itse viemässä osan Solon omista hevosista tarhoihin ja päästin pikkuneiditkin ulos raikkaaseen pakkasilmaan.

Tallinpihassa vallitsi täysi kaaos kun porukka talutti hevosensa ulos tallirakennuksesta. Olin kuitenkin suunnitellut ratsastusjärjestyksen jo valmiiksi sen perusteella mitä omistajat olivat kertoneet hevostensa luonteenpiirteistä ja ratsastettavuudesta. noah ja näyttävä welsh cob orinsa Llygedyn Alcam Cariadau, eli Cariadau, saivat sijoittua jonon toiseksi oman orini DeWaal Solon, eli Vallun perään. Tämä omistajansa mukaan yleensä vauhdikas oriherra vaikutti kuitenkin asettuvan rauhallisesti jonon toiseksi välittämättä pahemmin edessään kulkevasta isosta puoliveriorista. siisiin ja Fiktion Amaliinan, eli Liinan, sijoitin jonon kolmanneksi. Nuori ja melko kokematon suomenhevostamma vaikutti ystävälliseltä vilkkaudestaan huolimatta ja olin varma että se tulisi hyvin toimeen muiden hevosten kanssa jonon keskivaiheilla. Lisäksi uskoin että kokemattomuutensa takia tamma on hyvä pitää muiden hevosten välissä tällaisella pitemmällä vaelluksella ettei se varmasti säikkyisi turhia. kuusnelonen ja pahamaineinen orinsa Breaking Bad, eli Reetu, saivat sijoittua nuoren suomenhevostamman ja ratsuponiruunan väliin jottei se koheltaisi muiden hevosten kanssa. Ori vaikutti samaan aikaan valppaalta ja uteliaalta ja höristelikin hieman tammalle muttei sitten välittänyt sen kummempaa tuttavuutta tämän kanssa tehdä. Takaan olevasta ruunasta se ei ollut moksiskaan. Natalian ja Tim Buckin, eli Timin, asettelin strateegisesti ryhmän arvaamattomimman orin ja toisen orin väliin jotta saisimme arvaamattomamman orin pidettyä kaukana muista oreista. Tim oli innokas ja hörähteli ystävällisesti muille hevosille. Vaikka ratsuponi oli asetettu kahden ison puoliveriorin väliin en uskonut hetkeäkään että se jäisi jälkeen, sen verran vikkelältä kaverilta tämä poni vaikutti. yokitoran ja suuren trakehner orinsa Rybakin ohjasin ratsuponiruunan ja suomenhevosorin väliin. Herra vaikutti sen verran sivistyneeltä ja rehdiltä tapaukselta että uskoin sen käyttäytyvän hyvin toisen orin edessä. Ruunasta Rybak ei välittänyt mutta orin korvat kääntyilivät taaksepäin jatkuvasti ja vilkuilikin se hieman tietääkseen mitä toinen ori tekee sen takana. Kehotin ratsastajia pitämään hyvät välimatkat orien kanssa varmuuden vuoksi. Nora ja Fiktion Routa, eli Roni, saivat olla jonon kuudenneksi trakhnerorin perässä ja shetlanninponiorin edessä. Tämä varmalta ja kuuliaiselta vaikuttava suomenhevosori kyräili hetken epäluuloisesti edessään olevaa isoa oria mutta taisi unohtaa epäluulonsa kun lähdimme ratsastamaan. Kehotin Noraa pitämään kuitenkin väliä edessäolevaan varmuuden vuoksi. Jannica ja veijari shetlanninponiorinsa RSB Volcano, osuvasti Vekku lempinimeltään saivat asettua jonon toiseksi viimeisimmäksi suomenhevosorin perään ja toisen shetlanninponiorin eteen. Halusin asetella sen häntäpäähän jottei pieni poni jäisi isompien hevosten jalkoihin muttei kuitenkaan viimeisimmäksi koska omistaja kertoi että poikaa alkaa laiskottamaan jos sillä ei ole ketään takanaan patistelemassa sitä. Sniifin ja Pow Wow Twitchin, eli Pommin, käskin vielä jonon hännimmäiseksi. Ori ei oikein viihtynyt hälinän keskellä enkä halunnut sen joutuvan isompien hevosten jalkoihin joten parempi pistää se loppupäähän, ja lisäksi se vaikutti rehdiltä ja reippaalta ponilta joten luotin että Sniif on turvassa jononpäässä sen kanssa vaikken parivaljakkoa näkisikään muiden hevosten takaa. Ja reippaudestaan huolimatta tämä pieni pari jäisi varmasti jälkeen laukkapätkillä mutta olin varma että ne tulevat omaa tahtiaan sieltä ja saavat meidät kiinni vaihtaessa takaisin käyntiin.

Kun ryhmä oli vihdoin viimein saatu oikeaan järjestykseen ja hevoset jo hirnahtelivat malttamattomina lähdimme tallinpihasta, juuri kun aurinko osui kasvoillemme noustuaan metsän puunlatvojen ylle. Ensimmäiset puoli tuntia meni alkuinnostuksesta hieman holtittomasti käyttäytyviä hevosia rauhoitellessa, ja olihan myös tällainen isossa ryhmässä ratsastaminen monelle niistä uusi kokemus. Metsässä oli vielä varjoisaa ja hiljaista tähän aikaan aamusta, mutta lopulta saavuimme pellonlaitaan josta alkoi leveä polku joka vei suurten viljapeltojemme poikki kaukaisuuteen. Monet hevosista oikein odottivat ensimmäistä laukkaa ja ajattelin että nyt olisi hyvä hetki päästellä hieman niitä ylimääräisiä energioita. Varmistin että kaikki olivat valmiina, ja sitten mentiin! Aluksi ilmassa oli hieman kilpailun tunnelmaa kun toisilleen vieraat hevoset halusivat mitellä voimiaan mutta hienosti ratsastajat saivat ne pidettyä ojennuksessa, osittain kiitos polun ja lumivallien jotka eivät antaneet tilaa ohittelulle. Lopulta laukkakin hidastui hevosten rauhoittuessa ja lopulta siirryimme raviin ja hetken kuluttua takaisin käyntiin. Häntäpään ponit saivat laukata vähän pidempään saadakseen loput porukasta kiinni.

Matkamme vei vaihtelevien ja jylhän kauniiden Suomalaisten talvimaisemien läpi ja monesti pysähdyimme vain ihaillaksemme luonnon ja talvimaailman ihmeitä. Noin kahden tunnin kuluttua pidimme lounastauon jäätyneen joen varrella jonne tallihenkilökunta oli autolla tuonut lämmintä keittoa, voileipiä, hedelmiä ja jälkiruoaksi kahvia ja teetä sekä korvapuusteja. Hevosille oli tarjolla kädenlämpöistä vettä janoon ja porkkana per turpa.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme takaisin tallillepäin, mutta eri reittiä. Tällä reitillä luvassa oli myös hieman kiipeilyä ylittäessämme pienen kallion metsässä ja se sujui kaikilta osaanottajilta hyvin ja turvallisesti. Keskipäivän aurinko häikäisi heijastuessaan lumesta ja pyrimme käyttämään metsän suojaa mahdollisimman paljon. Jokainen laukkapätkä sai hevoset innostumaan ja herätti ne pienestä horroksestaan johon rauhallinen vaeltaminen ne tuuditti. Oli meillä hieman jännitystäkin välillä kun yksi ratsastaja melkein tippui satulasta hevosensa innostuessa hieman liikaa ja yhdessä vaiheessa kahlasimme niin syvän lumen poikki että jonon hännillä oleva shetlanninponi ei melkein päässyt läpi mutta urheasti sekin sieltä tuli vaikka ratsastajansa sai tyylikkään lumipeitteen reisiin asti.

Puoliltapäivin ilmoitin ratsastajille että nyt olisi luvassa viimeinen laukkapätkä ennen loppukävelyjä sillä tallille oli enään noin vartin matka. Viimeinen laukkapätkä jäi melko vaisuksi ja rauhalliseksi temmoltaan sillä osaanottajamme olivat jo melko uuvuksissa eivätkä hevosetkaan viitsineet enään kisailla. Kävelimme rauhallisesti ja pitkin ohjin loppumatkan. Oma orini Vallu rupesi hörisemään innokkaasti ja huutelemaan laumakavereilleen jotka olivat tarhoissa tallin pihalla vaikka tallia ei vielä nähnytkään metsästä. Ryhmän muut hevoset innostuivat Vallun hörinöistä ja monet niistä rupesivat hirnahtelemaan ja hörisemään, taisivat nekin ymmärtää että kohta oltaisiin perillä. Tallinpihaan asteli ryhmä hieman hikisiä ja väsyneitä hevosia joita odotti lämmitetyssä tallissa ruoka-annokset päivän hienosta työstä. Kehotin hevosenomistajia käyttämään vapaasti vesiboxia ja kuivausvälineitä ja loimittamaan hevoset lämmityslaitteesta löytyvillä loimilla ettei hevosten tällaiseen hommaan tottumattomat lihakset ihan jäykistyisi. Itse venyttelin vielä Vallun jalat ja hieroin kevyesti sen selkää pesun jälkeen ja päästin herran lepäämään. Lopuilla hevosilla olisi kotimatka edessä vielä tänään tai huomenna ennen kunnollista lepoa.

Toivottavasti nautitte talvivaelluksesta ja saavutte uudestaan vaeltamaan kanssamme!

» Tiivistettynä henkilökohtaiset vaelluskommentit

noah ja Llygedyn Alcam Cariadau: Sijoitin sinut ja näyttävän welsh cob orisi Llygedyn Alcam Cariadaun jonon toiseksi oman orini DeWaal Solon perään. Olit kertonut että oriherra Cariadau on yleensä kovin vauhdikas mutta nyt se vaikutti kuitenkin asettuvan rauhallisesti jonoon välittämättä pahemmin edessään kulkevasta isosta puoliveriorista. Vaelluksen aikana se pysyi todella hyvin jonossa ja hallinnassasi, laukkapätkillä se kuumui hieman mutta ei ryöstänyt. Cariadau oli vaelluksen loppupuolella selvästi väsyneempi kuin isot puoliveriorit mutta urheasti se jaksoi loppuun asti.

siisiin ja Fiktion Amaliina: Sijoitin teidät jonon kolmanneksi. Nuori ja melko kokematon suomenhevostamma Fiktion Amaliinan vaikutti ystävälliseltä vilkkaudestaan huolimatta ja olin varma että se tulisi hyvin toimeen muiden hevosten kanssa jonon keskivaiheilla. Lisäksi uskoin että kokemattomuutensa takia tamma on hyvä pitää muiden hevosten välissä tällaisella pitemmällä vaelluksella ettei se varmasti säikkyisi turhia. Tamma oli todella hikinen ja uupunut kun saavuimme tallille ja tarjouduin venyttelemään nuoren tamman kipeytyneet lihakset puolestasi varmistaakseni ettei vaellus tekisi pahaa sen lihaksistolle. Tamma kuitenkaan ei ollut moksiskaan väsyneisyydestän huolimatta ja hyökkäsi ruoan kimppuun heti kun sitä sille tarjottiin.

kuusnelonen ja Breaking Bad: Sijoitin sinut ja pahamaineisen orisi Breaking Badin nuoren suomenhevostamman ja ratsuponiruunan väliin ja kehotin pitämään etäisyydet jottei se koheltaisi muiden hevosten kanssa. Ori vaikutti samaan aikaan valppaalta sekä uteliaalta ja höristelikin hieman tammalle muttei sitten välittänyt sen kummempaa tuttavuutta tämän kanssa tehdä. Takaan olevasta ruunasta se ei ollut moksiskaan. Vaelluksen aikana Reetu aiheutti välillä hämminkiä jonossa kun se olisi lähtenyt mielellään ohittamaan edellä meneviä mutta onneksi laukkapätkät sijoittuivat yleensä pelloille jossa korkeat lumivallit polun sivuilla estivät ohittelut. Kyllä pojalla muuten riitti poweria sillä pienistä riehaantumisistaan huolimatta se tuntui jaksavan monia muita paremmin vaelluksen loppuun asti.

Natalian ja Tim Buck: Asettelin Tim Buckin strateegisesti ryhmän arvaamattomimman orin ja toisen orin väliin jotta saisimme arvaamattomamman orin pidettyä kaukana muista oreista. Tim oli innokas ja hörähteli ystävällisesti muille hevosille. Vaikka ratsuponi oli asetettu kahden ison puoliveriorin väliin en uskonut hetkeäkään että se jäisi jälkeen, sen verran vikkelältä kaverilta tämä poni vaikutti. Vaelluksen aikana Tim oli todella reipas ja piti hyvää tahtia päällä, välillä siirryit sen kanssa laukkaan meidän muiden ravatessa sillä sen askeleet olivat sen verran lyhyemmät kuin isojen puoliveristen. Takaisin tallissa poikamiellkauan odotettu ruoka.

yokitoran ja Rybak: Ohjasin sinut ja suuren trakehner orisi ratsuponiruunan ja suomenhevosorin väliin. Herra vaikutti sen verran sivistyneeltä ja rehdiltä tapaukselta että uskoin sen käyttäytyvän hyvin toisen orin edessä. Ruunasta Rybak ei välittänyt mutta orin korvat kääntyilivät taaksepäin jatkuvasti ja vilkuilikin se hieman tietääkseen mitä toinen ori tekee sen takana. Kehotin ratsastajia pitämään hyvät välimatkat orien kanssa varmuuden vuoksi. Kerran takana oleva suomenhevosori tuli hieman liian lähelle jolloin Rybak nosti varoittavasti takajalkaa mutta onneksi toinen ymmärsi viestin ensimmäisellä kerralla. Rybak tuntui olevan loistokunnossa koska päästyämme tallille se ei ollut kovinkaan hikinen eikä väsyneenkään oloinen verrattuna moneen muuhun ryhmän jäseneen.

Nora ja Fiktion Routa: Fiktion Routa sai asettua jonon kuudenneksi trakhnerorin perään ja shetlanninponiorin eteen. Tämä varmalta ja kuuliaiselta vaikuttava suomenhevosori kyräili hetken epäluuloisesti edessään olevaa isoa oria mutta taisi unohtaa epäluulonsa kun lähdimme ratsastamaan. Kehotin sinua kuitenkin pitämään väliä edessäolevaan varmuuden vuoksi, mutta kerran ajauduitte hieman liian lähelle edelläolevaa joka nostikin varoittavasti takajalkaa mutta jätti asian siihen kun pidätit hevostasi takaisinpäin. Routa innostui hieman laukkapätkillä mutta osasi jo varoa edessä olevaa ratsukkoa ettei sentään ajatellutkaan ohittamista. Tallissa kehotin sinua suihkuttelemaan sen jalkoja kylmällä vedellä koska ne vaikuttivat kovin lämpimiltä.

Jannica ja RSB Volcano: Jannican veijari shetlanninponiori saivat asettua jonon toiseksi viimeisimmäksi suomenhevosorin perään ja toisen shetlanninponiorin eteen. Halusin asetella sen häntäpäähän jottei pieni poni jäisi isompien hevosten jalkoihin muttei kuitenkaan viimeisimmäksi koska omistaja kertoi että poikaa alkaa laiskottamaan jos sillä ei ole ketään takanaan patistelemassa sitä. Laukkapätkillä jäitte pahasti jälkeen kuten olin arvellutkin mutta muiden hidastaessa takaisin käyntiin te jatkoitte laukkaa kunnes saitte muut kiinni. Vekku oli kovin uupunut loppuvaiheessa ja pyrkinkin pitämään koko ryhmän tahdin rauhallisena jotta kaikki jaksaisvat takaisin tallille asti.

Sniifin ja Pow Wow Twitch: Sniifin ja Pommin käskin jonon hännimmäiseksi. Ori ei oikein viihtynyt hälinän keskellä enkä halunnut sen joutuvan isompien hevosten jalkoihin joten parempi pistää se loppupäähän, ja lisäksi se vaikutti rehdiltä ja reippaalta ponilta joten luotin että Sniif on turvassa jononpäässä sen kanssa vaikken parivaljakkoa näkisikään muiden hevosten takaa. Reippaudestaan huolimatta jäitte useasti jälkeen laukkapätkillä mutta kuten olin ounastellutkin te tulitte sieltä omaa tahtianne ja saitte loput ryhmästä kiinni kun nämä vaihtoivat käyntiin. Päästyämme tallille ohjeistin sinua ponisi hieronnassa ja venyttelyssä koska se tuntui kovin jäykältä mikä on ihan ymmärrettävää sen juostua koko päivän isojen hevosten perässä.