Isä Boosting Berryblush oli kauniin tummanpunaruunikko ja ryhdikäs ori, jolta korkeutta löytyi 172 cm verran. Tämä miellyttäväluonteinen sekä käytökseltään kohtelias ori toimi uransa alkupuolella opetusratsuna hevosopistolla. Siellä se pääsikin nuoren ratsastajansa alla lopulta kilpailemaan kansallisiin mestaruuskisoihin asti. Upealla ja varmalla tekniikalla hypännyt ori teki melkoisen vaikutuksen niin kouluttajiinsa kuin yleisöönsäkin ja sen uskottiin yltävän aina maailmanluokan kisoihin asti, mutta sen ura päättyi valitettavasti aivan liian varhan. Seitsemänvuotiaana toiselle palkinnolle kantakirjattu ori oli ensimmäistä kauttaan jalostuskäytössä, kun tamma potkaisi siltä takajalan poikki. Ori kerkesi astumaan vain kolme tammaa, mutta onneksi jokainen synnytys menikin hyvin ja kaiken huipuksi nämä kolme jälkeläistä ovat perineet isänsä luonteen.

Isänisä Yerba Mate on Karhukorven oriaseman ykkösori, joka on menestynyt hienosti kenttäratsastuksessa liisaajansa alla. Tällä punaruunikolla 171 cm korkuisella orilla on tunnetusti melko kiivas ja paikoittan jopa raivoisa luonne, mikä onkin rajoittanut muuten upean orin jalostuskäyttöä. Onneksi se ei ole jättänyt luonnettaan juuri lainkaan jälkeläisilleen, mutta moni tammanomistaja ei silti halua ottaa sitä riskiä. Jopa ulkomailla sijoittunut ori on myös kantakirjattu hienoilla rakennepisteillä ja jättääkin hyvää ryhtiä sekä hienoa hyppytekniikkaa. Ori on viimeaikoina ottanut osaa myös rataestekilpailuihin ja omistajiensa iloksi osoittautunut taitavaksi myös tässä lajissa.

Isänisänisä Yembler oli Suomessa syntynyt vaaleanrautias 166 cm korkuinen holsteiner ori. Yembleriä nähtiin pääasiassa esteradoilla, mutta toisinaan myös valjakkokisoissa omistajansa kiinnostuttua lajista. Luonteeltaan maltillinen ja nöyrä ori oli paitsi mainio kilpakumppani omistajalleen, myös rakas ystävä tälle. Yksi Yemblerin valttikorteista jalostusmarkkinoilla olikin juuri sen hyväksi tunnustettu luonne. Yembler lopetettiin 18-vuoden iässä sairasteltuaan pitkään. Jälkeläisiä ori jätti kaksikymmentäkolme kappaletta.

Isänisänemä Waikiki Dey on Uudessa Seelannissa syntynyt tummanruunikko trakehner tamma. Tamma kulkeutui Suomeen nuoren kilparatsastajan Jennica Ojankortteen matkassa, kun tämä palasi kotiin oltuaan vuoden valmennettavana Uuden Seelannin pohjoissaarella. Uuden 171 cm korkuisen tammansa kanssa Jennica pääsi etenemään nopeasti vaativiinkin esteluokkiin, sillä vaikka Waikiki Dey onkin luonteeltaan todella haastava ja pippurinen, on se silti äärimmäisen taitava hyppääjä. Nyttemmin eläkepäiviään viettävä tamma on pääasiassa siitoskäytössä.

Isänemä Pearl Shotter on Suomessa syntynyt mutta Saksassa kansainvälisen kilparatsastajan alla uraa luonut tummanpunaruunikko tamma. Säkäkorkeudeltaan 169 cm tamma yltää huimiin suorituksiin kokoonsa nähden ja onkin oiva ratsu pienikokoiselle naisratsastajalleen. Tammalla on tiettävästi erittäin kärsivällinen sekä kaikkensa antava luonne, mikä onkin vienyt tamman pitkälle. Jalostuskäytössä tämä tamma ei varsinaisesti ole ollut, vaan se on jättänyt vasta yhden jälkeläisen ollessaan vuoden kisatauolla. Nykyisin tamma on vähemmällä käytöllä, mutta legenda kertoo että silloin kun tammaa vielä radoilla nähdään, ei se lähde kotiin ilman pokaalia.

Isänemänisä Shotgun Mac on todella tyylikäs ja sporttinen tummanpunarautias hannover ori. Komeasta ulkomuodostaan huolimatta tämä 169cm korkuinen menopeli ei ole kilparadoilla juurikaan ansioitunut. Liekö syynä sitten omistajan kiinnostuksen puute vaiko vikaa orin taidoissa, mutta Shotgun Mac on nähty vain kourallisessa kisoja ja niissäkin oletettua matalemmissa luokissa. Toiselle palkinnolle kantakirjattu ori on kantakirjalausunnon mukaan helppo käsitellä, mutta ratsuna ponneton ja väsyneen oloinen.

Isänemänemä Glamrock 88 oli punaruunikko 172 cm korkuinen suomalainen puoliverinen tamma, joka muistetaan hurjan vauhdikkaista ja energisistä ratasuorituksistaan. Toisinaan sen meno oli katsojien mielestä suorastaan pelottavaa, sillä sen verta hurjapäistä se touhu oli, eikä ratsastajalla ollut aikeitakaan pidätellä sitä. Jotakin sen ratsastaja kuitenkin teki oikein, sillä tamma sijoittui todella hyvin ja erittäin nopeilla ajoilla. Glamrock menehtyi 14-vuotiaana, yhä tänäkin päivänä mysteeriksi jääneestä syystä.

Emä Sarsaparilla Soda on arvostetun Wikforsien tilan hienosti menestynyt kantatamma, joka on jättänyt monta toinen toistaan hienompaa jälkeläistä. 168 cm korkuinen ja kiiltävän mustan karvapeitteen omaava tamma on tunnettu niin monipuolisuudestaan, kuin kiltistä luonteestaankin. Jo nuorena ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattu tamma menestyi myös hienosti kilparadoilla omistajansa Erjan alla, ja parivaljakon pitkä historia pitää sisällään jos jonkinlaisia tapahtumia. Merkittävin niistä lienee kaksi peräkkäistä Suomenmestaruutta esteratsastuksessa, mikä olikin tamman ponnistuslauta valokeiloihin. Jo eläkkeelle siirtynyt tamma on synnyttänyt 8 jälkeläistä, joista Sooda jäänee sen viimeiseksi.

Emänisä Fahrenheiter on komea kiiltävän musta terrierimäisen tiivisrakenteinen ja lihaksekas ori, jolta löytyy korkeutta ainoastaan 164 cm. Ori hyppää upealla tekniikalla ja on erittäin ketterä ja nopea, varsinkin uusintaradoilla, mutta korkeimpiin luokkiin se ei ole yltänyt vaan kilpailee 130 cm luokissa. Melkein ruunamaisen lepsu ori on erittäin helppo ja rauhallinen käsitellä, eikä tammojenkaan seura muuta sen käytöstä huonompaan suuntaan. Selväpäisiä ja helposti koulutettavia jälkeläisiä jättänyt ori on edeltäneitten vuosien aikana kasvanut suosiossa tammanomistajien keskuudessa, mutta viimekesäinen kantakirjapalkinnon korottaminen se vasta nostikin orin suosiota.

Emänisänisä Fahrtenschreiber on Saksassa toimivan oriaseman kuuluisa keulakuva. Yönmusta ori on kantakirjattiin trakehner -kantakirjaan viiden vuoden iässä. Siitä hetkestä lähtien Fahrtenschreiber on ollut niin aktiivisessa jalostuskäytössä, että nyt 28 vuoden iässä, se pääsi Saksan eniten jälkeläisiä jättäneiden siitosorien TOP10 listalle. 168 cm korkuinen ori on periyttänyt jälkeläisilleen loistavaa hyppytekniikkaansa sekä hyvää luonnettaan. Vaikka ori onkin todella rehti ja hyväkäytöksinen kaveri, on siinä aina ollut sitä tiettyä karismaa ja tsäpäkkyyttä, mikä tekee jalostusorista näyttävän.

Emänisänemä Olivio Nesco on pyöreärunkoinen ja matalajalkainen 155 cm korkuinen perhehevonen, jonka luonne on täyden kympin arvoinen. Vaatimattomasta taustastaan huolimatta, on vaaleanpunarautiaalla tammalla erittäin mielenkiintoinen suku; sen emälinjan veroista ei ihan joka päivä tule vastaan. Nesco on varsonut kolme kertaa; kaksi sen varsoista vaikuttaa Suomessa ja yksi Itävallassa. Nescon kanssa on osallistuttu muutamiin este- ja koulukilpailuihin, mutta lepsusta ja ystävällisestä tammasta ei löytynyt tarpeeksi kipinää, jotta se olisi sen kummemmin pärjännyt kilpailuissa.

Emänemä Philadelpia Meg on siro ja pitkäkoipinen tammaneiti rautiaalla värityksellä. Säkää tammalta löytyy 169 cm verran. Energinen mutta luotettava tamma on oiva menopeli nuorille ratsastajilleen, sillä Megiksi kutsuttu tamma toimii tuntiratsuna tasokkaassa ratsastuskeskuksessa pääkaupunkiseudulla. Monipuolinen tamma taitaa niin este- kuin kouluratsastuksenkin salat ja onkin päässyt näyttämään taitojaan aika-ajoin aluekilpailuissa eri ratsastajien alla. Vaikka tamman kilpailumenestys onkin vain kohtalaista, on se silti maailman hienoin hevonen nuoren ihailijalaumansa silmissä. Tamma on jättänyt kaksi näpsäkkää jälkeläistä.

Emänemänisä Kentucky Whistle on komea ja äänekäs vaaleanrautias Amerikan tuonti, joka rantautui Suomeen ensimmäisen kerran nelivuotiaana. Orin suku oli kuin raikas tuulahdus Suomen markkinoilla, joten ori otettiin avosylin vastaan. Astuttuaan Suomessa kaksi kautta, lähetettiin hannover ori Iso-Britanniaan valmentautumaan ratsastajansa alla. Ori kilpaili kansainvälisillä esteradoilla aina viisitoistavuotiaaksi saakka, ennenkuin se palasi takaisin Suomeen. Nyttemmin Suomeen kotiutunut 170 cm korkea ori on luonteeltaan todella tarmokas ja oikea joka paikan sählä.

Emänemänemä Dahlstrand Merino oli entisen kilparatsastaja Mikael Dahlstrandin kasvattama kimo tamma. 167cm korkuinen Merino oli sukunsa puolesta kuin luotu kilparadoille, ja tamman ura lähtikin lupaavaan nousuun. Mikael Dahlstrandin tytär Camilla kilpaili tamman kanssa toista kauttaan, kun tamma löydettiin tarhasta loukkaantuneena. Jalkavammat katkaisivat kilpauran, mutta Merinolla oli silti hyvät mahdollisuudet siitostammana. Toisen varsansa jälkeen tamma jouduttiin kuitenkin lopettamaan, sillä sen jalat olivat menneet niin huonoon kuntoon. Merino oli luonteeltaan vireä ja yhteistyönhaluinen.