trak-t. Balestra

Isä Travoltrax oli 173cm korkea, kimo trakehner-ori jolla ei ollut varsinaista painotuslajia, mutta joka kilpaili esteratsastuksessa ja kouluratsastuksessa nimiinsä yhteensä yli seitsemänkymmentä sijoitusta ja muutamia voittojakin kertyi orille. Tämä suurisydäminen herra kerkesi saavuttamaan myös elämänsä aikana esteratsastusjaoksen laatuarvostelusta ensimäisen palkinnon, sekä yleislaatuarvostelusta kolmannen palkinnon, joten menestys ei siis jäänyt ainoastaan kilpailusijoituksiin. Travoltrax sai elämänsä aikana yhteensä yhdeksän kappaletta jälkeläisiä, joista viisi kappaletta oli oreja ja neljä kappaletta tammoja. Näistä varsoista ainakin viisi painottui elämänsä aikana esteratsastukseen, eikä mikään ihmekään tämän herran geeneillä.

Isänisä Toysoldier oli musta, 172cm korkea trakehner-ori joka oli yleispainotteinen, mutta kisasi siitä huolimatta pääasiassa vain kouluratsastuksessa. Tämä herra kisasikin kouluratsastuksessa todella ahkerasti ja siitä kertoo varmaankin jo yli yhdeksänkymmentä sijoitusta kyseisessä lajissa, sekä kouluratsastusjaoksen laatuarvostelun toinen palkinto. Eikä orin saavutukset suinkaan jääneet tuohon, vaan Toysoldier palkittiin elämänsä aikana myös yleislaatuarvostelussa toisella palkinnolla. Herra kerkesi saamaan elämänsä aikana jälkeläisiäkin yhteensä ainakin kahdeksan kappaletta, joten orin nimen pysyvyys puoliveristen sukutauluissa on lähes taattu.

Isänisänisä Tanneszwelter oli 168cm korkea, ruunikko trakehner-ori joka painottui kenttäratsastukseen. Tämä herra olikin omassa lajissaan todellinen huippu ja Tanneszwelter tunnettiinkin lähes kaikkien kenttäratsastajien keskuudessa. Ori kisasi nimiinsä erittäin menestyksekkään uran ja kisaura jatkuikin aina 18-vuotiaaksi saakka, kunnes herran omistaja raaski vihdoin jättää ratsunsa kokopäiväiselle siitoseläkkeelle. Eläkkeelle jäännin jälkeen Tanneszwelter sai ensimäiset jälkeläisensäkin ja loppujen lopuksi tästä orista tulikin yhteensä viidentoista varsan isä.

Isänisänemä Tamarina oli musta, 171cm korkea trakehner-tamma joka kilpaili pääsääntöisesti esteratsastuksessa, mutta jota nähtiin myös satunnaisesti kenttäradoilla. Koska estekisoissa käytiin useammin, kertyi niistä tietenkin myös enemmän sijoituksia ja voittoja, mutta ei kenttäkilpailuidenkaan sijoitusmäärä mitenkään vähäiseksi jäänyt. Tämä neiti palkittiin myös esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimäisellä palkinnolla ja jälkeläisiäkin kertyi sukua jatkamaan yhteensä viisi kappaletta, ennen kuin tamma menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 21-vuoden iässä.

Isänemä Tearderela oli trakehner-tamma josta ei valitettavasti kovin paljoa ole tietoa. Sen verran tammasta kumminkin tiedetään, että kyseessä oli 169cm korkea ja punarautias yksilö, joka oli painotukseltaan estepainotteinen. Tamma kerkesi elämänsä aikana keräämään nimiinsä mukavat kaksikymmentä sijoitusta esteratsastuksessa ja oli luonteeltaan erittäin kiltti, kunhan ihminen oli ensin näyttänyt olevansa pomo. Jälkeläisten määrästä ei ole muuta tietoa, kuin että tammalla on varmuudella ainakin kaksi kappaletta jälkeläisiä.

Isänemänisä Hoyt oli 166cm korkea, kimo trakehner-ori joka painottui vain ja ainoastaan esteratsastukseen. Mitään muuta lajia tämän orin kanssa ei ikinä edes kokeiltu, koska sen omistaja pelkäsi ratsunsa estetaitojen menevän pilalle jos sillä edes kokeillaan mitään muuta. Painotusta ei voi kumminkaan sanoa millään tavalla vääräksi, sillä Hoyt keräsi elämänsä aikana sijoituksia ja voittoja äärimmäisen paljon omassa lajissaan. Siksi se olikin myös hyvin kysytty estepuoliveristen jalostukseen. Jälkeläisiä syntyi kumminkin vain kahdeksan kappaletta, mutta hyvin sekin määrä on riittänyt pitämään orin nimen trakehnereiden sukutauluissa.

Isänemänemä Tantarela oli punarautias, 169cm korkea, koulupainotteinen trakehner-tamma jonka elämä päättyi valitettavasti aivan liian aikaisin sen omistajan suuruudenhulluuden vuoksi. Tammalla kisattiin nimittäin jo hyvin nuorena järjetön määrä kisoja, joiden vuoksi Tantarela lihakset joutuivat liian suureen rasitukseen liian varhain. Loppujen lopuksi tamma jouduttiin lopettamaan erinäisten kroonistuneiden fysiologisten ongelmien vuoksi. Jälkeläisiä tämä neiti kerkesi kumminkin saamaan yhden kappaleen, valitettavasti muuta Tantarela ei kerennytkään ikinä saavuttamaan.

Emä Ballerina oli kimo, 167cm korkea trakehner-tamma josta jäi valitettavan vähän tietoa ihmisten tietoisuuteen. Lähes ainoat tiedot tästä neidistä ovat nimittäin säkäkorkeus, väri ja se että tamma kerkesi elämänsä aikana hankkimaan hieman päälle neljäkymmentä sijoitusta alue- ja seuratason kouluratsastuskilpailuista. Jälkeläistenkään varma määrä ei ole valitettavasti ole yleisessä tiedossa, mutta ainakin yhden varsan se kerkesi saamaan, nimittäin Balestran. Balestrakin myytiin jo varhain maitovarsana eteenpäin suuremmalle myyntitallille koulutettavaksi ja eteenpäin myytäväksi, joten ne vähät tiedot emästä jäivät sille tielleen.

Emänisä Narrow oli tummanpunarautias, 166cm korkea trakehner-ori joka omasi koulupainotuksen ja pärjäsi omassa lajissaan erittäin hyvin, vaikka muukin menestys tämän orin kohdalla oli kohtuullisen huimaa. Tämä Saksasta alunperin kotoisin oleva ori kisasi nimittäin nimiinsä hyvän määrän sijoituksia sekä omassa kisalajissaan, että näyttelyissä. Ori ansaitsikin elämänsä aikana kouluratsastusjaoksen laatuarvostelun toisen palkinnon ja omasi kyseisessä tilaisuudessa parhaimman rakenteenkin. Lisäksi herra palkittiin elämänsä aikana Muotovalion arvonimellä, joten ulkonäkö oli tosiaankin komea.

Emänisänisä Nobelon Klasde oli 169cm korkea, punarautias, kouluratsastuspainotteinen trakehner-ori joka kisasi Grand Prix luokissa lajissaan voittaen lähes jokatoisen kilpailun johon osallistui. Koska orin koko suku oli täynnä erittäin menestyneitä kouluratsuja ja Nobelon Klasde pärjäsi itsekin äärimmäisen hyvin lajissaan, oli se todella kysytty koulupuoliveristen jalostukseen ja ori astuikin elämänsä aikana lähes viisikymmentä tammaa. Valitettavasti ei ole kumminkaan tiedossa, että kuinka monesta astutuksesta syntyi varsa.

Emänisänemä N'Natalie oli musta, 164cm korkea trakehner-tamma jonka ura kenttäratsuna alkoi hieman takkuilevasti, sillä tamma ei alkuun pärjännyt ollenkaan ja 5-vuotiaana se myytiin pilkkahinnalla eteenpäin projektihevoseksi. Kun tamma oli päässyt uudelle omistajalleen, alkoi rataesteratsastus sujua ja menestystä alkoi kertymään tästä lajista hyvää vauhtia. Hyvän sukunsa ja lopulta hyvin alkaneen kisauransa vuoksi tammaa kyseltiin hyvää tahtia myös jalostukseen ja lopulta jälkeläisiä syntyikin kolme kappaletta.

Emänemä Blastique oli 168cm korkea, ruunikko trakehner-tamma joka kilpaili koko elämänsä esteratsastuksen parissa ja menestyskin oli ihan kohtuullista, vaikka tamman luonne oli kaikkea muuta kuin menestyvälle kisahevoselle soveltuva. Blastique oli ilkein ja hankalin hevonen mitä monikaan tunsi ja siksi tamma ei ollut kovinkaan kysytty jalostukseenkaan. Jälkeläisiä syntyi kumminkin kolme kappaletta, joista kaksi syntyi tamman omistajan kasvattajaliitteen alaisena, eli kysyntä ei tosiaankaan ollut suurta ulkopuolisten keskuudessa.

Emänemänisä Pomeron oli 165cm korkea, tummanruunikko trakehner-ori joka painottui täysin esteratsastukseen. Ori oli luonteeltaan äärimmäisen hankala ja kiukkuinen tapaus. Tästä huolimatta orin omistaja pärjäsi ratsulleen sen verran hyvin, että Pomeron pärjäsi lähes jokaisissa kisoissa jos ei loistavasti niin ainakin kohtuullisen hyvin hankaluuteensa nähden. Jostain syystä ori oli myös hyvin kysytty jalostukseen huonosta luonteestaan riippumatta. Jälkeläisiä tämä herra saikin elämänsä aikana yhteensä kaksikymmentä kappaletta, ennen kuin menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 24-vuotiaana.

Emänemänemä Black Wera oli vaaleanrautias, 167cm korkea trakehner-tamma joka menehtyi tapaturmaisesti jo 9-vuotiaana jouduttuaan auto-onnettomuuteen osalliseksi kisamatkalla. Tätä ennen tamma kerkesi kumminkin saavuttamaan jonkun verran sijoituksia esteratsastuskilpailuista ja saamaan yhden jälkeläiset joka onneksi jatkoi tamman sukua, jottei tamman vähäisetkin saavutukset olleet aivan turhia.